Salpalinja on noin 1200 kilometrin mittainen, massiivinen puolustuslinja, joka rakennettiin vuosina 1940 - 1941 ja 1944 Suomen itärajan puolustamiseksi. Salpalinja kulkee itärajaamme myötäillen Suomenlahdelta Savukoskelle ja sieltä kenttälinnoitettuna aina Jäämerelle saakka. Aseman nimi, Suomen Salpa, pohjautuu kenraaliluutnantti Oeschin esitykseen, jonka marsalkka Mannerheim vahvisti kesällä 1944. Käytännössä linjaa on kuitenkin kutsuttu Salpalinjaksi tai Salpa-asemaksi.
Salpalinjan kestävyyttä ei jouduttu taisteluin testaamaan. Mutta vahva puolustusasema vaikutti olemassaolollaan aselevon syntymiseen syyskuussa 1944 ja näin Suomen säilymiseen itsenäisenä valtiona. Salpalinja kuuluu vahvimpiin toisen maailmasodan aikana rakennettuihin puolustusasemiin. Se on verrattavissa mm. Saksan Nordkapista Biskajan lahdelle rakentamaan Atlantin valliin ja Länsivalliin sekä sitä kymmenkunta vuotta vanhempaan Ranskan Maginot–linjaan.
Salpalinja suurin rakennustyö
Salpa-asema on itsenäisen Suomen tähän saakka mittavin rakennustyö. Linnoitustöiden päätyttyä vuoden 1944 lopulla oltiin saatu aikaan 728 teräsbetonikorsua ja puisia kenttälinnoitteita 3000 kappaletta.
Betonikivet, Miehikkälä.
Kuvaaja: Armi Oinonen
Monirivisiä panssariestekiviä pystytettiin itärajalle n. 225 km ja piikkilankaesteitäkin yli 300 km. Taistelu- ja yhdyshautaa kaivettiin Salpa-asemaan yli 350 kilometriä. Salpa-aseman tyypillisin kantalinnoite on konekivääri- ja 20 miehen majoituskorsu, joita tehtiin noin 170 kappaletta. Yhden tälläisen korsun rakentamiseen tarvittiin esimerkiksi betoniterästä 45 tonnia ja 50 kg:n sementtisäkkejä 5000 kappaletta. Kaikkiaan yhden korsun teossa siirrettiin erilaisia massoja noin 10 000 tonnia. Se on noin 3000 silloista kuorma- autokuormaa.
|
Luumäki. Kuvaaja: Armi Oinonen |
 |
Suomenlahden ja Luumäen Kivijärven väliselle alueelle sijoitettiin yhtenäiseen puolustusasemaan suurin osa Salpalinjan selkärangan muodostavista teräsbetonikorsuista. Kivijärvi - Saimaa - Pielinen -linjalle rakennettiin vesistöihin tukeutuvat puolustusasemat. Pielisestä pohjoiseen aina Petsamoon ulottuvalla laajalla alueella linnoitettiin vain tärkeimmät tiesuunnat. Pohjoisimmat tiedossa olevat kantalinnoitteet, teräsbetonikorsut, sijaitsevat Kemijärvellä, josta asema jatkuu kenttälinnoitettuna Jäämerelle.
Salpalinjan linnoitteita on yli 30 kunnan alueella. Kiivainta rakennusaikaa oli kevät 1941, jolloin linnoitustöissä urakoi enimmillään jopa 35 000 miestä ja 2 000 lottaa.
Salpalinjan nykytilanne
Heti jatkosodan jälkeen puolustusasemasta poistettiin käytännöllisesti katsoen kaikki irti saatava kenttälinnoitteiden tukipuita ja piikkilankoja myöten. Kiviesteitä on raivattu ja taisteluhautoja ja panssarikaivantoja täytetty ajan kuluessa liikkumisen sekä maanviljelyn ja muun elinkeinotoiminnan helpottamiseksi pieniä määriä.
Haukiperän kiviesteet, Suomussalmi.
Kuvaaja: Armi Oinonen
Puolustusasema on kantalinnoitteiden - teräsbetonikorsujen, panssarikiviesteiden ja kallioon louhittujen luolien ja taisteluhautojen osalta hyvin säilynyt.
Ostoskori on tyhjä Uutiset ja tapahtumat
Ilmailu-iltapäivä su 12.9.2010 Miehikkälän Salpalinja-museolla
Konsertti ja korukivityöpaja Salpalinja-museolla 8.8.2010
Salpavaelluksella 125 osanottajaa
Salpaseminaari 12.6. lauantaina
Lisää uutisia
