• Suomi
  • English
  • Русский

Linnoitustöiden salassapito

Maanpuolustuksen kannalta tärkeät linnoitustyöt haluttiin luonnollisesti yrittää salata mahdollisimman tarkkaan Neuvostoliitolta. Linnoitustoimistosta lähetettiinkin työmaille lukuisia ohjeistuksia muun muassa salaisten asiakirjojen käsittelemisestä ja työmaiden vartioinnista. Myös linnoitustöiden valokuvaaminen oli ilman erillistä lupaa ehdottomasti kielletty. Tärkeimmiksi salassa pidettäviksi tiedoiksi katsottiin linnoitteiden tekniset yksityiskohdat ja laitteiden sijoitus maastoon. Kyseiset tiedot hankkimalla olisi vihollisen ollut helppoa selvittää linjan mahdolliset heikot kohdat ja pyrkiä niiden turvin murtamaan puolustusasema sen heikkouksia hyödyntäen. Myös linnoitustyömaiden työntekijöitä ja heidän luotettavuuttaan pyrittiin valvomaan. Vapaaehtoisia tiedonantajia ja epäilyttävistä työntekijöistä laadittua ”mustaa listaa” hyödyntäen koetettiin työryhmien ulkopuolelle rajata epäilyttävät työntekijät, joiden arveltiin mahdollisesti vuotavan tietoja linnoitustöistä joko suomalaisille kommunisteille tai suoraan Neuvostoliiton puolelle.

Salaamisyrityksistä huolimatta päätyi tieto Salpa-aseman olemassaolosta eri reittejä pitkin myös Neuvostoliiton puolelle. Linnoitustyömailla liikkui sekä neuvostovakoojia että Neuvostoliiton palkkaamia suomalaisia tiedonantajia. Kaikkia hämärissä puuhissa rajaseudulla liikkuneita henkilöitä ei kyetty saamaan kiinni, sillä alueiden valvontaa hankaloitti muun muassa rajaseudun pitäjissä linnoitustyöntekijöiden saapumisen seurauksena räjähdysmäisesti kohonnut väkiluku. Monia vakoilijoita linnoitustyömailta kyllä saatiin itse teossa kiinni, mutta tietovuodon täydellinen tukkiminen osoittautui mahdottomaksi. Tämän lisäksi Salpalinjan massiiviset rakennustyömaat olivat esimerkiksi ilmatähystyksen avulla helposti havaittavissa – hyvällä säällä jopa rajan toiselta puolelta, minkä lisäksi Neuvostoliiton puolelta tehtiin välirauhan aikana Suomeen kymmenittäin ilmatilaloukkauksia. Lisäksi Neuvostoliiton Suomen suurlähetystön henkilöstömäärä kasvoi huomattavasti välirauhan aikana ja lähetystön työntekijöiden tiedettiin liikkuvan rajaseudulla keräämässä tietoja linnoitustöistä. Mahdollisen vakoilijan ei tarvinnut hankkiutua edes itse linnoitustyömaalle, sillä epäilemättä monesti oli porien kilkutuksen ja kallionlouhinnan äänten perusteella jo kaukaa helppo päätellä, mitä suomalaiset olivat pystymetsään lähteneet tekemään.

Vakoilutoiminnan kautta rajan väärälle puolelle päätyneet tiedot olivat paikoitellen varsin tarkkoja ja yksityiskohtaisia. Tämä on pääteltävissä muun muassa suomalaisten kesällä 1941 Sortavalan takaisinvaltauksen yhteydessä käsiinsä saamasta venäläisestä tiedustelukartasta, johon Salpalinjan kulku Suomen itärajalla oli hyvin tarkasti merkitty. Jälkeenpäin saatujen tietojen perusteella on voitu myös todeta, että tieto Salpalinjan olemassaolosta vaikutti Neuvostoliiton Suomen vastaiseen strategiaan jo välirauhan aikana. Talvisodan jälkeen Suomea vastaan laadituissa hyökkäyssuunnitelmissa puna-armeijan johdolla oli näet ajatuksena kiertää Salpalinjan vahvimmin linnoitettu eteläosa Järvi-Suomen vaikeakulkuisten vesistöalueiden kautta. Myös jatkosodan loppuvaiheessa oli tiedolla Salpa-aseman olemassaolosta epäilemättä vaikutusta siihen, että neuvostojohto päätti pysäyttää Viipurin valtaamisen jälkeen Viipuri–Kuparsaari–Taipale -puolustuslinjalle paikoilleen juuttuneen suurhyökkäyksen Suomea vastaan. Kremlissä tiedettiin, että Salpalinjan murtamiseen olisi tarvittu huomattava määrä vereksiä joukkoja, joille sillä hetkellä oli suurempi tarve Keski-Euroopassa Saksan vastaisella rintamalla. Tässä mielessä Salpa-asemasta itärajan ”väärälle” puolelle päätyneistä tiedoista oli Suomelle itse asiassa jopa huomattava hyöty. Lähes välittömästi välirauhansopimuksen solmimisen jälkeen Suomeen saapui liittoutuneiden valvontakomissio pitämään silmällä Suomen välirauhanehtojen toteuttamista. Lähes ensi töikseen etupäässä neuvostoliittolaisista koostunut komissio vaati nähtäväkseen kaikkia Salpa-asemaa koskevia asiapapereita ja tarkasti maastossa yksityiskohtaisesti jokaisen linjan laitteen entis-ten Linnoitustoimiston työntekijöiden opastamina. Viimeistään tässä vaiheessa päätyi kaikki olennainen tieto Salpalinjasta myös entisen vastustajan haltuun.

 
suomi